Parisuhteisiin ja niiden alkamiseen liittyy paljon uskomuksia, joiden juuret johtavat länsimaisen populaarikulttuurin ytimeen. Syystä tai toisesta määrittelemme itsemme ja järjestämme arkiset toimintamme näiden satujen mukaan. Seuraavassa puran yhden parisuhteiden solmimisen perusmyytin. Se on nimeltään "Aina on aikaa".
Tiedättehän klassisen asetelman, jossa tyttö tapaa pojan tai päin vastoin (tuttu tilanne mistä tahansa amerikkalaisesta elokuvasta tahi prinsessasadusta). Jos mies vaikuttaa rikkaalta ja luotettavalta, ja nainen puolestaan kauniilta ja suvunjatkamiseen soveltuvalta, alkaa parisuhdepolun ensimmäinen taival, tapailu.
Tapailussa on pohjimmiltaan kyse siitä, että osapuolet selvittävät, sopivatko heidän elämäntyylinsä ja kiinnostuksen kohteensa yhteen, ja ovatko molemmat sosiaalisesti kyvykkäitä toimimaan parisuhteessa. Alusta alkaen määritellään myös, kumpi on aloitteellinen ja kumpi passiivinen osapuoli. Toinen yleensä joutuu tekemään enemmän aloitteita, ja toinen vastaavasti myötäilee aktiivisen osapuolen ehdotuksia. Tapailuvaiheessa syntynyt aktiivisen ja passiivisen toimijan malli yleensä jatkuu samanlaisena suhteen edetessä.
Mikäli kaksi suurin piirtein samanlaisilla sosiaalisilla valmiuksilla varustettua yksilöä päättävät tapailla toisiaan, joudutaan usein vääntämään kättä siitä, kumman ehdoilla tapailun olisi sujuttava. Syntyy kisa siitä, kumpi saa tahtonsa läpi ja kumpi suostuu kaikkiin ehdotuksiin. Alkaa syyllistäminen.
Yksi suhteellisen yleinen vuorovaikutusketju tapailuvaiheessa etenee suurin piirtein näin:
-Moi!
-Moi.
-Nähtäskö joku päivä?
-Mulla on tällä viikolla tosi kiire. Pitää palauttaa yks essee ja mulla on koko viikonloppu duunia.
-Eli sä et haluu nähdä? Sano vaan suoraan, ettet halua nähdä.
-Emmä sitä tarkota, on vaan tosi kiire nyt. Ehkä ens viikolla sitten.
-Ens viikolla? ENS VIIKOLLA? Siihen on vittu monta päivää!
-Joo, sori. Mut mulla ei oo oikeesti nyt aikaa.
-AINA on aikaa jos vaan HALUU.
Höpö höpö.
Työttömillä, eläkeläisillä, lapsilla ja sairaslomalaisilla on aikaa. Normaalilla työssäkäyvällä aikuisella EI ole aina aikaa. Aika on resurssi samalla tavalla kuin rahakin. Resursseja ei ole rajattomasti käytössä, vaan niitä joutuu säännöstelemään. Mitä niukemmasta resurssista on kyse, sitä enemmän sen käyttöä joutuu säännöstelemään.
Ratkaisu? Mikäli haluat kumppanin, jolla aika on ehtymätön resurssi, etsiydy työttömien ja eläkeläisten seuraan. Heillä on Sinulle aikaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti