Syksyn reality-uutuus Kiinteistökuningatar Kaisa on tehnyt sen, mihin BB ei kyennyt. Allekirjoittanut jäi koukkuun. Mutta miksi näin kävi?
Kiinteistökuningatar Kaisa (jatkossa KK) kuvailee päähenkilönsä, kiinteistövälittäjä Kaisa Liskin elämää ja työtä. Jaksojen rakentamisessa on hyödynnetty sekä Liskin ammatillisen osaamisen ylistämistä, aineellisten resurssien esittelyä sekä yksityiselämän käänteiden seuraamista. Tavallaan KK:n elementit ovat siis samat kuin vaikkapa iankaikkisessa saippuasarjassa Kauniit ja Rohkeat.
Realityille epätyypilliseen tapaan KK ei lähde liikkeelle päähenkilönsä negatiivisten ominaisuuksien "paljastamisesta", mihin perustuvat puolestaan esim. BB, Idols tai vaikka Unelmien Poikamies. Kyseisissä formaateissa keskeistä on paljastaa osallistujista yhä enemmän ja enemmän, ja tavallaan tyhjentää heidät sisällöstään. KK puolestaan pidättyy ihailemaan päähenkilöään turvallisen etäisyyden päästä: Kiinteistökuningatar päästää katsojan kanssaan kampaajalle ja kaverin häihin, ja keskeisessä roolissa on myös Liskin tytär Amanda. Kovin intiimejä yksityiskohtia esim. Liskin parisuhteesta ei sen sijaan esitellä.
Keskeisessä osassa koko ohjelmaa on Liskin taloudellisten resurssien antelias esittely. Kamera on mukana, kun Liski sujahtaa tottuneesti "Luiskalle" eli Louis Vuittonin liikkeeseen laukkuostoksille. Amex vinkuu lähes joka jaksossa, ja tuotemerkkejä vilahtelee taajaan. Liskin menestysimagoa rakennetaan juuri aineellisen vaurauden sekä ammattitaidon varaan: kun osaa hommansa, on varaa tehdä, mitä haluaa. Liskin mainitaan harrastavan shoppailun lisäksi mm. urheiluautoja. Yhtymäkohtia pikkutyttöjen idoliin Barbie -nukkeen löytyy eittämättä tarkoituksellisen paljon.
Kerskakulutukseen keskittyvän materialismin taakse KK kätkee (kenties tahattomasti) jotain paljon syvempääkin. Toisin kuin monessa muussa realityssa tai saippusarjassa Liskin elämä esitetään hyvin ristiriidattomaksi ja ongelmattomaksi. Toki Liski välillä joutuu käyttämään kovaa kieltä saadakseen tahtonsa läpi, mutta Liskin hahmosta puuttuu paljon feminiinisyydelle ominaista problematisointia. Liski ei esimerkiksi kyseenalaista parisuhdettaan tai avoimesti epäile omia ammatillisia kykyjään. Hän asettautuu kyllä katseiden kohteeksi monilla korosteisen feminiinisillä tunnusmerkeillä (hiustenpidennykset, rakennekynnet), mutta vaikutelma tasapainottuu maskuliinissävytteisen aktiivisen toimijuuden kautta.
Ehkä eniten itseäni viehättääkin KK:ssa juuri se, että naistoimija esiintyy koko ohjelman keskiössä ilman, että hänen asemansa riippuisi miesten hyväksynnän saamisesta. Esimerkiksi Unelmien Poikamiehessä jälkimodernia katsojaa ahdistaa se tapa, jolla naaraat kilpailevat alfauroksensa suosiosta aivan, kuin heidän koko elämänsä edelleen riippuisi hyvistä naimakaupoista. KK:ssa avioliitto on yksityisen alueelle kuuluva sivujuonne, jolle päähenkilön elämän ei uskotella elimellisesti rakentuvan. KK:ssa menestys on puhtaasti seurausta päähenkilön ammatillisesta erinomaisuudesta, ei miehiltä saaduista armopaloista.
Seuraan mielenkiinnolla sarjan jatkoa, sekä sitä, mikä on reality-rintaman vastaus KK:n antamalle haasteelle. Voisiko olla niin, että sisällöttömän ja kohteitaan pornoistavan realityn aika on taittumassa kohti käsikirjoitetumpaa ja jäsennellympää tosi-tv:tä? Ehkä sarjojen tekijät ovat oppineet läksynsä: vaikka BB:n tajunnanvirrasta saa revittyä "uutisen" joka päivälle, sen uuvuttava tiskistely kompastuu lopulta omaan ansaansa. Kun henkilöt kalutaan loppuun liian aikaisin, katsojat hakevat lisäkiksejä vaihtamalla kanavaa.
Realityn tekijöiden kannattaisi palata juurilleen ja opiskella dramaturgian alkeet Kaunareista. Kaunarit on saanut katsojansapidättämään hengitystään jo parin vuosikymmenen ajan kuvaamalla toisiaan mulkoilevia henkilöitä, joiden kaikkia salaisuuksia katsoja ei tule ikinä tietämään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti