Kaksosystävän synttärien kunniaksi piti polkaista eilen radalle.
Kuten edellisestä tekstistä käy ilmi, hiljaista on pidellyt, joten luonnollisesti odotukset olivat korkealla. Oletin alkukesän sateiden kypsyttäneen baarit täyteen toiminnantäyteisiä kesämiehiä, ja minun osani olisi vain erotella jyvät akanoista.
Todellisuus vei tarua 6-0.
Olen ennenkin havainnut, että baariin ei kannata mennä tekemään muuta kuin juomaan. Baareissa on yksinkertaisesti liian pimeää ja liian kova meteli, jotta siellä voisi oikeasti tehdä ihmisistä luotettavia päätelmiä.
No, pari kertaa on toki käynyt tuuri, mutta ne kerrat mahtuvat selvitystyöni virhemarginaaliin.
Todelliset sammaloituneen sinkkutytön apajat ovat arkisia jalankulkuliikenteen solmukohtia. Jos laadulla ei ole väliä, juna-, bussi- ja lentoasemat, taksitolpat, julkiset liikennevälineet ja muut vastaavat toimivat aina. Väsyneeltä puistokemistiltä tai pirtsakalta narkkarilta irtoaa varmasti. Rimaa kylliksi laskemalla saa aina.
Viikonloppuaan viettävän baariretkeilijän keitaita ovat puolestaan snagarit, mäkkärit ja muut vastaavat. Niissäkään ei välttämättä törmää unelmiensa prinsessoja etsiviin personal trainereihin (kyllä, jos Vickan löysi sellaisen, niin miksen minäkin), mutta sitäkin varmemmin kroonistuneesta halipulasta kärsiviin varattuihin miehiin. Sinkut joutuvat todennäköisemmin vielä huolehtimaan linjoistaan (hey, see me not care), kun taas varatut voivat aina avata housunnappinsa ja tilata toisenkin nakkikukkaron. Ruokaseurakseen he mieluusti valikoivat jonkun hiukan yksinäiseltä ja yksinkertaiselta vaikuttavan Fat Girlin, jonka kanssa voi jutella arkisista asioista rasvan valuessa suupielistä rinnuksille. Mikäli moraali ja periaatteet antavat periksi, matkaa on helppo jatkaa saman taksin kautta seuraavaan aamuun ja uusiin pettymyksiin. Toisaalta: kuka oikeasti haluaisi herätä havaitakseen yöpöydällään lompakosta kortsujen seasta lentäneet vieraiden lasten valokuvat?
Baarireissuilta harvoin jää mitään kovin varteenotettavaa käteen, joten kannattaa olla kaukaa viisas ja jättää sammakot keskenään kutemaan. Seuraavana päivänä arvostaa hyviä yöunia enemmän kuin huonoksi osoittautunutta hoitoa. Viimeiselle jaolle eivät hehkeimmät tapaukset kuitenkaan jää, ja ne loput panisivat vaikka puhelinpylväitä. Ja niin huonossa jamassa kukaan ei halua olla, eihän? EIHÄN?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti