Seittejä & Sammaleita

Muistatko, milloin oli edellinen kerta?

Minä en muista.

Eihän se välttämättä ole huono asia. On vain ollut tärkeämpääkin tekemistä. Töissä kiirettä, ja oli se noroviruskin silloin, ja sitä ennen oli ne ristiäiset. Missä välissä olisi muka pitänyt ehtiä?

Nykyään saatan jopa unohtaa koko asian olemassaolon. Paitsi lääkärissä, jossa kysytään aina kuin rutiinikysymyksenä mihin tahansa vaivaan "Oletko raskaana" (en, vaikka hetkittäin näytäkin siltä). Itse asiassa olisi kohteliaisuus, jos joku luulisi minun oikeasti olevan raskaana. Sehän tarkoittaisi, että olisin saanut sen sijaan, että olen vain syönyt.

Jossain vaiheessa sitä alkaa kuitenkin epäillä tilanteensa terveydellisiä vaikutuksia. Käännyin tutun sairaanhoitajan puoleen, joka ystävällisesti vakuutti, ettei kukaan voi kasvaa umpeen. Hänen mukaansa kyseessä on korkeintaan jokin tilapäinen sammaloituminen, johon apu löytyisi lähimmästä puutarhamyymälästä.

No, sitten tulivat nämä prinsessahäät. Kun se Victoria ja Daniel ja niin edelleen. Aloin pohtia elämän mielekkyyttä ylipäätään. Miksen minä voi olla prinsessa, joka nai personal trainerinsa? Tai edes prinsessa, joka nai personal traineriansa?

Kesällä on taas odotettavissa parit sukujuhlat. Totuttuun tapaan kutsut tulevat ilman avecia, ja allekirjoittanut plaseerataan yksinään lasten pöytään istumaan. Viimeistään parin viinilasin jälkeen alkaa päivittely:

"Onpa outoa, että sä olet vielä sinkku! Mites sä et ole vielä löytänyt miestä?"

Kaikille asiaa pohtiville haluaisin todeta, että olkaa huoleti, tunne on molemminpuolinen. Omasta näkökulmastani katsottuna on aivan yhtä outoa, että kysyjien kaltaiset ihmiset ovat parisuhteessa. Harvemmin siihenkään on mitään kovin näkyvää selitystä.