Laihdutusprojektien alkuun kuuluu aina tavoitteen määritteleminen. "Jos et tiedä, minne olet menossa, miten voit löytää oikean reitin?"
Mutta miten pitäisi toimia, kun lopettaa laihdutuksen? Mitä tavoitteita silloin asetetaan? Millainen reitti kannattaa valita, jos ei varsinaisesti ole menossa minnekään?
Jos totta puhutaan, tavoitteen määrittelemättömyys ja minnekään menemättömyys ovat pelottavimpia asioita aikoihin (sen lisäksi, että pelkään arjessani noin miljoonaa erilaista pientä asiaa aina pesukoneen hajoamisesta läheisten kuolemaan). Elämä vailla tavoitteita - onko se elämää ensinkään?
Jos elämä olisi perustutkinto-opetuksessa järjestettävä kurssi, mitä opinto-oppaan sivuilla lukisi? Mikä olisi kurssin sisältö, tavoitteet ja tentittävä kirjallisuus? Ennen kaikkea, mitä sitten, kun kurssi olisi suoritettu? Mitä tekisit todistuksella, jossa lukisi yhtenä suorituksena "Elämä. 500op".
Tuntuu kohtuuttoman vaikealta hyväksyä, että elämä vain on. Se seuraa arkisissa toimissani hesarin selailusta telkkarin tuijottamiseen. Se tulee mukaani lenkille, töihin ja salille. Elämä on kaikkialla: jääkaapissa, suihkussa, peiton alla.
Elämä on kaikkialla, eikä sitä aina tajua. Toisaalta, elämä on yleensä aika ihanaa juuri silloin, kun se ei tunnu miltään. Silloin, kun elämä tuntuu joltain, se yleensä myös satuttaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti