Paskatesti

Tämän nimi voisi olla myös Imperatiivitesti, mutta paska myy paremmin.

Elämme syömistä koskevien imperatiivien maailmassa. Syö enemmän, syö vähemmän, syö kasviksia, syö hedelmiä, älä syö hedelmiä, lisää proteiinia, vähennä hiilareita, karta rasvaa, älä jätä rasvaa kokonaan pois, paranna rasvan laatua, huolehdi folaatin saannista... Onhan näitä.

Miksi me oikeastaan suostumme tähän? Eikö syömisen pitäisi olla itse asiassa jokaisen oma asia?
Kukin yksilö tietänee itse, milloin on nälkä ja milloin ei. Toki joillakin meistä tämä kyky on heikentynyt jatkuvan läskivalistuksen seurauksena, mutta pohtikaamme sitä tuonnempana.

Kysymys kuuluu, onko jäljellä mitään elämän osa-aluetta, johon valistustekstit ja viranomaissuositukset eivät olisi yltäneet? Tämän pohtimiseen olen kehittänyt ainutlaatuisen, täysin ennennäkemättömän Paskatestin.

Tarvikkeet:
Naistenlehtiä, yleisaikakauslehtiä, sanomalehtiä, elämäntapalehtiä, uutisia, ajankohtaisohjelmia, asiantuntijahaastatteluja. Lisäksi mielikuvitussakset, mielikuvituspaperia, mielikuvitusliimaa sekä valpasta mielikuvituskansalaismieltä.

Toimi näin:
Lue mielikuvitusaineistoasi valppain mielin. Tartu imperatiiveihin, joissa puututaan käskymuotoisesti syömiseesi. Leikkaa ruokaan ja syömiseen liittyvä kohta, ja liimaa tilalle paskantamiseen viittaava kehotus.

Esimerkki:

Alkuperäinen virke: "Näin opit syömään oikein"
Muokattu virke: "Näin opit paskantamaan oikein".

Jatka samaan tyyliin.

Pian huomaat, että huomattava osa kohtaamistamme imperatiiveista on todella naurettavia, jos ne liitetään syömisen sijaan ulostamiseen. Miksi? Siitä syystä, että miellämme ulostamisen intuitiivisesti suoritettavaksi itsestäänselvyydeksi, johon pyrimme kiinnittämään mahdollisimman vähän huomiota arjessamme. Liika kiinnostus ulostamisrituaaleihin viittaa kulttuurissamme ei-toivottuun käyttäytymisen poikkeamaan, yleensä jonkin sortin perversioon.

Harva julkkis julistaa lööpin täydeltä opetelleensa paskantamaan kevyemmin. Sen sijaan syöminen ja syömättä jättäminen ylittävät lähes aina uutiskynnyksen. "Ari tutustui porkkanaan ja laihtui 15kg", Lööppijulkkis tilittää: "Surun vuoksi unohdin syödä".

Elämme kulttuurissa, jossa syömiseen liittyvät toiminnot ovat voimakkaasti merkittyjä, mutta ulostamiseen liittyvät toiminnot jossain määrin tabuja. Jatkuvaa omien syömisten ajattelua pidetään reippaana ja kurinalaisena toimintana, mutta paskantamisen ajattelun koetaan viittaavan lähinnä päinvastaiseen. Paitsi jos on hätä.

Kulttuurimme ihannoi myös erilaisia syömisestä kieltäytymiseen liittyviä sairauksia. "Anoreksia teki minusta vahvemman ihmisen", "Malliaikoinani en syönyt vuosiin". Kuinka kävisikään ihailun, jos vehnänvaalea fennovegaani tilittäisikin, että "Malliaikoinani en käynyt paskalla vuosiin". Kuinka vakuuttava on ihminen, joka kieltäytyy ulostamasta? Ehkä huvittava, mahdollisesti pahanhajuinen ja varmasti sairas. Ulostamisalttiuteen vaikuttavia mielen häiriöitä pidetään älyllistä suorituskykyä heikentävinä, syömisestä kieltäytymiseen johtavien mielen tilojen puolestaan uskotaan tekevän uhreistaan älykköjä.

Kirjoitukseni tarkoitus ei ole puuttua sairauden ja terveyden määrittelyyn yksilötasolla - jokainen käsitelköön omat mielenterveysongelmansa. Tarkoitukseni on osoittaa, miten vino ja värittynyt yhteinen julkinen maisemamme onkaan. Kärsimme kollektiivisesta mielenterveysongelmasta, jossa ihmisarvomme on riippuvainen syömisestä ja syömättä jättämisestä.

Mitä mieltä Sinä olet? Haluaisitko SINÄ oppia paskantamaan oikein - riittävän usein, vain pieniä määriä kerrallaan - ja tuntemaan olosi pirteäksi ja energiseksi? Kommentoi!