Mitä tapahtuu, jos ikuinen laihduttaja päättääkin lopettaa laihdutuksen ja alkaa elää elämäänsä eteenpäin, kaikin aistein?
En minä vaan tiedä. Siksi siitä pitääkin ottaa selvää.
Totuushan on nimittäin se, että suurin osa paino-ongelmista juontaa juurensa laihduttamisesta. Syömisen jatkuva kontrollointi aiheuttaa paitsi pahaa mieltä perhepiirissä, myös jatkuvaa ahdistusta ja epäonnistumisen kokemusta. Laihduttaja elää toistuvassa uusien aloitusten aallokossa, jossa kasvoja vasten lyövät aina uusimpien tutkimusten mukaan lihottavimmat ruoat.
Kaikki ruoka lihottaa, se on ihan fakta. Aineenvaihdunnan saa sekaisin melkein millä vain konstilla. Naistenlehtien tehokuurit eivät ikinä kerro, mitä tapahtuu niiden kuuluisien viiden päivän nesteenpoiston ja kaalisopan syönnin jälkeen. Kaikki kyseisiä konsteja kokeilleet kyllä tietävät. Silloin tyhjentyy jääkaappi. Jäljelle jää vain valo, mahdollisesti myös sulake.
Mikään lehti ei ole kuitenkaan rohjennut kertoa, millä konstilla paino mahtaisi pysyä kurissa esim. seuraavat 50 vuotta. Kyllä, jokainen kaupallinen menetelmä kertoo, että juuri heidän tuotteensa pystyy tähän. Mutta totuus on toinen. Itse olen lihonut n. 10kg siitä, kun ensimmäisen kerran sain ruokavalion omalta personal traineriltani. Ei niin, että itse ohjelmassa olisi ollut mitään vikaa. Vitutti vain, että koko ajan joku kyttäsi ja kyseli, mikä on kun ei läski irtoa. Sama selkeä linja toistui kaikissa mahdollisissa kyttäyskerhoissa, jossa pyörähdellään puntarilla tavoitteena mahdollisimman suurieleinen ja raju painonpudotus. Ei silti, näissä menetelmissä toki painonhallinnan perusrunko on aivan oikea. Kasvikset, ateriarytmi, vedenjuonti, terveysliikunta. Mitä perusasioihin tulee, kyse ei todellakaan ole mistään rakettitieteestä.
Mikään dieetti ei kuitenkaan ota kantaa siihen, miten toimia silloin, kun elämä potkii päähän ja tekisi mieli hypätä parvekkeelta. Silloin ei ole todellakaan kyse mistään pikku "mieliteoista" tai "napostelusta", saati "pieleen menneestä ateriarytmistä" tai "aamiaisen tärkeydestä". Kaikki hienoja elementtejä sinänsä, mutta hyvin kaukana elämän syvimmistä kipupisteistä. Syöppö syö, silloin kun alkoholisti juo tai vaimonhakkaaja lyö. Syömistä (samoin kuin juomista, ja varmaankin myös lyömistä) seuraa puolestaan morkkis. Ei enää ikinä. Kunnes tulee seuraava vastoinkäyminen.
Yksikään ravitsemusterapeutti, ryhmänohjaaja tai personal trainer ei voi päästä sisälleni ja kertoa, millainen todella olen. Miksi siis näihin auktoriteetteihin tulisi sokeasti luottaa? Vain minä voin tietää, mikä minulle on parasta - kehoni sen kyllä kertoo, kunhan vain osaan sitä kuunnella. Tässä lieneekin elämänmittainen läksy luettavaksi, sillä jokainen elämäntaparemontti ja laihdutuskuuri ovat heikentäneet kykyäni kuunnella kehoni viestejä. Nyt jos koskaan on syytä antaa niille viimeinen sana.
Tässä blogissa tutkin, voiko normaalipainoinen ihminen karistaa orastavan vyötärörenkaansa ja hioa kehostaan säkenöivän timantin kehonsa viestejä kuunnellen, ilman kalorien laskemista tai muuta kontrollointia. Raportoin joko tuloksista tai niiden puutteesta. Kaikki on mahdollista, kun on omasta kehosta kysymys.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti