Tänään

Tänään keskityn olemaan tässä ja nyt.

Lopetan jatkuvan varautumisen nälänhädän varalta. Siitä laihduttamisen lopettamisessakin on pohjimmiltaan kysymys. Kun ei ole viimeisiä aterioita, ei ole tarve syödäkään kuin viimeistä päivää.

Kropan kuunteleminen ei tarkoita sitä, että sitä pitäisi kuunnella vain karkkihyllyllä. Itse asiassa, karkkihyllyllä tuleekin monesti olo, että kaikki maistuvat kuitenkin vähän liian makeilta ja tunkkaisilta, ehkä en tänään haluakaan syödä semmoisia. Ainakin oma kroppani on tähän mennessä kyllä ilmoitellut sokerintarpeestaan, mutta aivan erityisesti myös viehtymyksestään puhtaaseen ja mahdollisimman myrkyttömään ruokaan. Rahkaa, puuroa, marjoja ja porkkanoita kuluu. Light-limujen suurkuluttajana olen yhtäkkiä kääntynytkin juomahyllyllä ympäri. Kroppa muistuttelee vedentarpeestaan pitkin päivää, muttei haluakaan happamia ja keinomakeutettuja liemiä systeemejään sotkemaan.

Itse asiassa suhtaudun kehooni kuin pieneen lapseen. Yritän kysyä selvästi: Mitä sinä haluat? Kehoni huitaisee epämääräisesti, että "tota!". Minä en ymmärrä, joudun tarkentamaan. "Ai tätä vai? Maustamatonta maitorahkaa?" Sitten kroppa joko nyökkää ja ilahtuu, tai hermostuu, kun äiti ei tajua. Jos kroppa hermostuu, käy helposti niin, että kärry on täynnä jo valintamyymälän ensimmäisessä kaarteessa. Jos kropan viesti menee perille, saattaa koppa ammottaa tyhjyyttään, ja sen pohjalla komeilee vain muutama, tarkkaan harkittu tuote.