Olen miettinyt pääni puhki sitä, miksi ulkonäkö ja oikeaan muottiin mahtuminen ovat niin tärkeitä.
Tommy Hellsten kirjoittaa teoksessaan "Saat sen mistä luovut", että ihmisenä oleminen edellyttää rakkautta. Jos lapsi ei saa rakkautta, hän syyttää itseään ja keskittyy vain selviytymään rakkaudettomassa ympäristössä päivästä toiseen.
Jos aikuinen ei saa rakkautta, hän alkaa Hellstenin mukaan suorittaa.
Suorittamistahan laihduttaminen on. Se sellainen, jossa kalkuloidaan, mitataan ja punnitaan. Onnistutaan ja epäonnistutaan. Haetaan ja ansaitaan hyväksyntää. Repsahdetaan, ja vaivutaan vielä syvemmälle.
Kun oma olemassaolo on kiinni suorituksista, niihin kasautuu valtavat paineet. Koko elämä on yhtäkkiä kiinni muutamasta kilosta, laihdutusvauhdista, kehon koostumuksen muutoksista ja muusta yhtä "tärkeästä".
Miksi pitää koettaa kaiken aikaa kelvata ja ansaita paikkaansa? Eikö voisi vain...olla? Sellainen kuin on? Ja olla hyväksytty?
No, en minä ainakaan voi. Vielä pitkään aikaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti